Kulkureiden sivuja tuli alkusyksyllä selailtua ja siellä sattuikin vastaan sellainen koira, joka jäi mieleen ja loppuviimein parin kuukauden juupas-eipäs -henkisen väittelyn jälkeen laitettiin siitä kysely Kulkureiden yhteyshenkilölle. Täyteltiin kotiselvityslomakkeet ja käytiin läpi haastattelut ja tiedonhaut. Tässä välissä meidän suosikkipojasta ei ollut tullutkaan yhtä ainoaa toista kyselyä, mutta lopulta saatiin tieto että koira varattaisiin meille mielellään. :) Eikun siis odottelemaan milloin saataisiin koira tarhalta kuljetukseen ja mitä terveystulokset kertoo.. https://kulkurit.fi/kode/
Ajeltiin siis määräpäivänä täältä idästä perjantaina Vantaalle ja lauantaiaamuna 18.12 päästiin muiden samasta lastista koiraa odottavien kanssa Tuusu , Kulkurien nurkille, jännäämään millainen koira siellä on vastassa. Tai lähinnä, miten koira käyttäytyy 30 h matkanteon jälkeen.
Koiria kuljetukseen oli lastattu autoon 37 kappaletta ja Kode pääsi ensimmäisenä boxistaan ulos. Kodehan tulikin kyydistä vauhdilla. Soviteltiin valjaita ja varusteita ja tietenkään mikään meidän varaama varustus ei ollut oikean kokoinen (huoh!), mutta onneksi paikan päältä sai ostettua tarvittavat vermeet. Syötettiin Kodelle kanaa, saatiin mukaan terveysinfot ja passit. Oltiin kuvattavana ja sitten kohti kotia. Ensin tosin käytettiin koira tarpeillaan, johan tuo olikin aika, kun on 30h matkustellut. Takakonttiin Kode hyppäsi vauhdikkaasti, kanapalojen innoittamana. Kotimatka meni sujuvasti eväitä kerjäten ja pitkälti nukkuenkin, onneksi. Välipysähdys tehtiin Heinolassa ja kokonaisuudessaan n. viiden tunnin ajelun jälkeen oltiin kotipihassa. Takakontista koira olisi tullut jo karmit kaulassa, kun luukku aukesi.. Kotona pääsi tutkimaan asunnon ja nartun hajuja (joka tosin oli vielä hoidossa). Kolmeen kertaan poika merkkaili illan aikana sisätiloihin alkustressissään, tutkaili jännittyneenä peilejä (näkyihän niistä toinen koira!). Vapaana tutkiskelu loppui sitten siihen, kun poika bongasi chinchillojen häkit ja niistähän ei sitten päästy yli eikä ympäri.
Sunnuntaiaamuna käytiin sen verran lenkkiä heittämässä että haettiin meidän hoidossa ollut koira mukaan tutustumishärdelliin. Koirat käveli iisisti vierekkäin kotimatkan ja loppumatkasta annettiin enemmän tutustautua ja haistella toisiaan. Kotona vielä varalta eripuolin koiraporttia. Alusta asti kuitenkin alettiin käyttää koiria yhdessä ulkona ja hyvin nuo ovat sopuisasti kulkeneet, vaikka olen yksinkin näitä hihnassa vienyt ulos. Toisia koiria vältellään vielä tosin, kun olen yksin liikenteessä.
Meillä onkin lähellä paljon ihmeteltävää, kun jalankulkijoita on suht paljon, pyöräilijöitä, vieressä kulkee hiihtoladut, frisbeegolfrata jne.. mutta ei rescuepoika ole ollut näistä kulkijoista moksiskaan. Korvat korkealle asettuneena jää välillä katselemaan paikalleen ja ihmettelemään, mutta ohittelee hienosti. :)
Alettiin heti syöttämään Brit Caren lammasriisiä turvotettuna ja maitohappobakteerien kera. Sitähän meillä on syöneet muutkin koirat jo pitkän aikaa. Maha meni toki Kodella alkuun sekaisin, kun ei ole tottunut näihin eväisiin ja stressiäkin vahvasti puskee läpi, mutta yritetään saada nyt tarttumaan poikaan hieman massaa. Sen verran laiha kaveri kuitenkin meille tuli, että kylkiluut tuntuu aivan liian selvästi. Lihotuskuuria tiedossa. On jo lisätty raakaruokaakin aterioihin mukaan ja hyvin vatsa jo on kestänyt.
Suurin kummastuksen aihe oli ja on meidän chinchillakaksikko, jotka rymyävät välillä kovaäänisestikin häkeissään. Stressikertoimet kasvaa aivan liian suureksi häkkien läheisyydessä, joten tätä on harjoitettu pieniä hetkiä kerrallaan. Nameja koura täyteen ja koira hihnaan harjoittelemaan rauhallista käyttäytymistä. Häkkien päälle hyppiminen ei kertakaikkiaan ole vaihtoehto! Aletaan jo hieman mielentilaa saada rauhallisemmaksi ja Kode pystyy jo kuuntelemaan käskyjäkin häkkien vierellä kun odottaa palkkaa. Vielä on kuitenkin pitkä tie tässä "siedätyksessä", että voidaan oikeasti puhua rennosta ja rauhallisesta käyttäytymisestä. Siihen asti joudutaan valitettavasti rajaamaan tiloja, joissa koira saa olla vapaasti. Toisaalta oppii samalla ettei joka hetki tarvitse hiihdellä perässä, joten ehkä se ei ole täysin huonokaan juttu.
Yksinoloakin on jo harjoiteltu. Alkuun Kode oli ovi kiinni toisessa huoneessa, mutta pakollisia menojakin kun on, niin parin tunnin keikkoja on Kode ollut jo kotona yksinkin. Mutta hyvin on osannut rauhoittua vielä nukkumaan eikä ole irtotavaroistakaan ollut ylen kiinnostunut. :)
Käskyistä Kode oppi ensimmäisenä istumisen. Ruokakupilla harjoitellaan odottamista ja vaihdellen pelkkää kontaktia. Kova on hännänheilutus, kun koitsu odottelee eväspalkkaansa! Maahanmenonkin koiruus oppi, vaikka alkuun se oli tosi vaikea ymmärtää. Lähtökohtaisesti oletus on, että Kodea on elämänsä aikana kohtuu hyvin, vaikka se on tarhalle loppuviimein päätynytkin. Kuitenkin jos Kodea lähestyy jokin esine kädessä (mitä nyt on ollut lasi tai tennispallo) koiraportin takaa, niin se painautuu maahan alistuneen näköisenä. Siinä vain todetaan että kaikki hyvin ja rapsutellaan, niin kyllä poitsu painautuu lähemmäs. Herkkä poika!
Kode, entinen Carpen tarhalainen on nyt asustanut täällä Suomen maan kamaralla likimain kaksi viikkoa. Eilen tuli yllättäväkin stressikohtaus, kun tässä on suht hyvin mennyt aika muuten. Kode oli tehnyt kuset makkariin ja se kusen haju tulvi voimakkaana, joten ihan pienestä lirauksesta ei ollut kyse. Likimain tunnin lenkki oli kuitenkin kierretty muutamaa tuntia aikaisemmin, joten ihan puhtaasta hädästäkään ei voinut olla kyse. Koko illan Kode käyttäytyi stressaantuneesti ja kiersi kehää milloin mun ympärillä ja milloin huoneiden välillä. Vielä ei ole selvinnyt, mistä tilanne akusoitui. Yksi vaihtoehto on, että pari sisäänkin kaikunutta raketin pamausta olisi saanut Koden stressitasot nousuun. Tämä ilta paljastanee, miten paukkuarka koira lopulta on. Toisena syynä mietin annettua Axiluria, että maha olisi siitä tykännyt kyttyrää. Kuitenkaan maha ei näytä menneen siitä sekaisin, niin tuskimpa tämäkään on oikea syy/seuraus edestakas ravailuun.
