Kode

Kulkureiden sivuja tuli alkusyksyllä selailtua ja siellä sattuikin vastaan sellainen koira, joka jäi mieleen ja loppuviimein parin kuukauden juupas-eipäs -henkisen väittelyn jälkeen laitettiin siitä kysely Kulkureiden yhteyshenkilölle. Täyteltiin kotiselvityslomakkeet ja käytiin läpi haastattelut ja tiedonhaut. Tässä välissä meidän suosikkipojasta ei ollut tullutkaan yhtä ainoaa toista kyselyä, mutta lopulta saatiin tieto että koira varattaisiin meille mielellään. :) Eikun siis odottelemaan milloin saataisiin koira tarhalta kuljetukseen ja mitä terveystulokset kertoo.. https://kulkurit.fi/kode/

Ajeltiin siis määräpäivänä täältä idästä perjantaina Vantaalle ja lauantaiaamuna 18.12 päästiin muiden samasta lastista koiraa odottavien kanssa Tuusu , Kulkurien nurkille, jännäämään millainen koira siellä on vastassa. Tai lähinnä, miten koira käyttäytyy 30 h matkanteon jälkeen. 

Koiria kuljetukseen oli lastattu autoon 37 kappaletta ja Kode pääsi ensimmäisenä boxistaan ulos. Kodehan tulikin kyydistä vauhdilla. Soviteltiin valjaita ja varusteita ja tietenkään mikään meidän varaama varustus ei ollut oikean kokoinen (huoh!), mutta onneksi paikan päältä sai ostettua tarvittavat vermeet. Syötettiin Kodelle kanaa, saatiin mukaan terveysinfot ja passit. Oltiin kuvattavana ja sitten kohti kotia. Ensin tosin käytettiin koira tarpeillaan, johan tuo olikin aika, kun on 30h matkustellut. Takakonttiin Kode hyppäsi vauhdikkaasti, kanapalojen innoittamana. Kotimatka meni sujuvasti eväitä kerjäten ja pitkälti nukkuenkin, onneksi. Välipysähdys tehtiin Heinolassa ja kokonaisuudessaan n. viiden tunnin ajelun jälkeen oltiin kotipihassa. Takakontista koira olisi tullut jo karmit kaulassa, kun luukku aukesi.. Kotona pääsi tutkimaan asunnon ja nartun hajuja (joka tosin oli vielä hoidossa). Kolmeen kertaan poika merkkaili illan aikana sisätiloihin alkustressissään, tutkaili jännittyneenä peilejä (näkyihän niistä toinen koira!). Vapaana tutkiskelu loppui sitten siihen, kun poika bongasi chinchillojen häkit ja niistähän ei sitten päästy yli eikä ympäri. 

Sunnuntaiaamuna käytiin sen verran lenkkiä heittämässä että haettiin meidän hoidossa ollut koira mukaan tutustumishärdelliin. Koirat käveli iisisti vierekkäin kotimatkan ja loppumatkasta annettiin enemmän tutustautua ja haistella toisiaan. Kotona vielä varalta eripuolin koiraporttia. Alusta asti kuitenkin alettiin käyttää koiria yhdessä ulkona ja hyvin nuo ovat sopuisasti kulkeneet, vaikka olen yksinkin näitä hihnassa vienyt ulos. Toisia koiria vältellään vielä tosin, kun olen yksin liikenteessä. 

Meillä onkin lähellä paljon ihmeteltävää, kun jalankulkijoita on suht paljon, pyöräilijöitä, vieressä kulkee hiihtoladut, frisbeegolfrata jne.. mutta ei rescuepoika ole ollut näistä kulkijoista moksiskaan. Korvat korkealle asettuneena jää välillä katselemaan paikalleen ja ihmettelemään, mutta ohittelee hienosti. :) 

Alettiin heti syöttämään Brit Caren lammasriisiä turvotettuna ja maitohappobakteerien kera. Sitähän meillä on syöneet muutkin koirat jo pitkän aikaa. Maha meni toki Kodella alkuun sekaisin, kun ei ole tottunut näihin eväisiin ja stressiäkin vahvasti puskee läpi, mutta yritetään saada nyt tarttumaan poikaan hieman massaa. Sen verran laiha kaveri kuitenkin meille tuli, että kylkiluut tuntuu aivan liian selvästi. Lihotuskuuria tiedossa. On jo lisätty raakaruokaakin aterioihin mukaan ja hyvin vatsa jo on kestänyt. 

Suurin kummastuksen aihe oli ja on meidän chinchillakaksikko, jotka rymyävät välillä kovaäänisestikin häkeissään. Stressikertoimet kasvaa aivan liian suureksi häkkien läheisyydessä, joten tätä on harjoitettu pieniä hetkiä kerrallaan. Nameja koura täyteen ja koira hihnaan harjoittelemaan rauhallista käyttäytymistä. Häkkien päälle hyppiminen ei kertakaikkiaan ole vaihtoehto! Aletaan jo hieman mielentilaa saada rauhallisemmaksi ja Kode pystyy jo kuuntelemaan käskyjäkin häkkien vierellä kun odottaa palkkaa. Vielä on kuitenkin pitkä tie tässä "siedätyksessä", että voidaan oikeasti puhua rennosta ja rauhallisesta käyttäytymisestä. Siihen asti joudutaan valitettavasti rajaamaan tiloja, joissa koira saa olla vapaasti. Toisaalta oppii samalla ettei joka hetki tarvitse hiihdellä perässä, joten ehkä se ei ole täysin huonokaan juttu. 

Yksinoloakin on jo harjoiteltu. Alkuun Kode oli ovi kiinni toisessa huoneessa, mutta pakollisia menojakin kun on, niin parin tunnin keikkoja on Kode ollut jo kotona yksinkin. Mutta hyvin on osannut rauhoittua vielä nukkumaan eikä ole irtotavaroistakaan ollut ylen kiinnostunut. :)

Käskyistä Kode oppi ensimmäisenä istumisen. Ruokakupilla harjoitellaan odottamista ja vaihdellen pelkkää kontaktia. Kova on hännänheilutus, kun koitsu odottelee eväspalkkaansa! Maahanmenonkin koiruus oppi, vaikka alkuun se oli tosi vaikea ymmärtää. Lähtökohtaisesti oletus on, että Kodea on elämänsä aikana kohtuu hyvin, vaikka se on tarhalle loppuviimein päätynytkin. Kuitenkin jos Kodea lähestyy jokin esine kädessä (mitä nyt on ollut lasi tai tennispallo) koiraportin takaa, niin se painautuu maahan alistuneen näköisenä. Siinä vain todetaan että kaikki hyvin ja rapsutellaan, niin kyllä poitsu painautuu lähemmäs. Herkkä poika!

 Kode, entinen Carpen tarhalainen on nyt asustanut täällä Suomen maan kamaralla likimain kaksi viikkoa. Eilen tuli yllättäväkin stressikohtaus, kun tässä on suht hyvin mennyt aika muuten. Kode oli tehnyt kuset makkariin ja se kusen haju tulvi voimakkaana, joten ihan pienestä lirauksesta ei ollut kyse. Likimain tunnin lenkki oli kuitenkin kierretty muutamaa tuntia aikaisemmin, joten ihan puhtaasta hädästäkään ei voinut olla kyse. Koko illan Kode käyttäytyi stressaantuneesti ja kiersi kehää milloin mun ympärillä ja milloin huoneiden välillä. Vielä ei ole selvinnyt, mistä tilanne akusoitui. Yksi vaihtoehto on, että pari sisäänkin kaikunutta raketin pamausta olisi saanut Koden stressitasot nousuun. Tämä ilta paljastanee, miten paukkuarka koira lopulta on. Toisena syynä mietin annettua Axiluria, että maha olisi siitä tykännyt kyttyrää. Kuitenkaan maha ei näytä menneen siitä sekaisin, niin tuskimpa tämäkään on oikea syy/seuraus edestakas ravailuun. 

Syksy saapui

Hukkasista on pitänyt kirjoitella, mutta aikapula on jatkuvaa. Parit kuvat kuitenkin..

Tuolla kannolla on monet pentukuvat otettu. Kanto on pienentynyt.. ;)

Sudesta on vaikeaa saada muita kuin vauhtikuvia.

Mummu on harmaantunut. Ikä näkyy. Melkein 11v.

Sista punoo juonia?

Sistaa onnellisimmillaan.

Alkeisratsastusta 7/9

Viime viikolla jäi ratsastustunti väliin, pitänee ottaa jossain välissä vahinko takaisin. Sen verran keljun flunssan heitti päälle, että olisi se ollut turhan rankka paikka viime viikolla edes yrittää hevosen selkään. Ilta meni lähinnä täristessä sohvalla, puoliunessa..

Tällä viikolla takaisin tallille ja kovin oli kolea syysilta. Ennen omaa tuntia seurasin hetkisen edellistä ryhmää ja siellä oli hetkeä aiemmin yksi tyttö tipahtanut hevosen selästä. Heppa oli ilmeisesti kolauttanut esteeseen ja pukittanut tämän seurauksena ratsastajan selästään. Pää oli ratsastajalla hötäkässä kolahtanut, mutta vielä ennen tunnin loppua tyttö oli takaisin hevosen selässä. Hyvä niin. Ei ehkä jää kammo päälle.

Omalle tunnille sain hepakseni Paukun, jota jo kerran aiemmin pääsin testaamaan. Toisaalta kiva päästä kokeilemaan "automaattivaihteisen" hepan jälkeen vähän suurempaa haastetta, mutta toisaalta oli ristiriitainenn fiilis, jotta näinköhän saa hevosta liikkeelle ja millaista vääntöä se on. Mutta en tiedä, onnistuinko antamaan apuja selkeämmin ja Paukkukin oli virkeämmän oloinen, niin saatiin suht saumatonta menoa aikaiseksi. Hapuilevaa menoahan se on vieläkin, mutta minun mittakaavassa suuri menestys. ;) Treenattiin edelleen ravinnostoja, mutta myös ravivoltteja ja kaartoja, jonka jälkeen raviin nosto. Voltteja tehtiin myös käynnissä, mutta suurempi painotus raviin, jotta pääsi paremmin tuntumalle hevosen ohjaamiseen vauhdissa.

Oli taas vaikeuksia pitää jalat oikeassa linjassa ja kädet oikeassa ohjastuntumassa. Kädet pysyi muuten suht levollisena ja rentona, vaikka asento pitäisi vielä saada petrattua parempaan kuosiin. Nyt pystyi paremmin keskittymään siihen, että katse oli eteenpäin ja pystyi paremmin handlaamaan taustaympäristön ts kaikki keskittyminen ei ollut suunnattu siihen, miten hevosen saisi eteenpäin. :D Haastetta on kuitenkin siinä, miten ottaa omaa tilaa, että pääsee omaan tahtiin treenaamaan eikä tunti mene toisten väistelyyn.

Huomasi kyllä edelleen, miten väsynyt sitä oli parin unettoman (täysikuu?) yön jälkeen ja flunssakin vielä painaa. Olin onnistunut unohtamaan, miten suitsia löysätään ja jalustimetkin unohtui alkuun nostaa. Jospa ensi kerralla olisi skarpimpi olotila.. :D

Kurssi etenee

Aika on kortilla ja ratsastuksen alkeiskurssilla on ohi jo kerrat 3-5!

Joka tunnille on tähän mennessä päästy, ei ongelmia siinä.  Kolmannella kertaa hieman paremmin varustuksin, jokunen viikonloppu takaperin kun löytyi oma ratsastuskypärä ja ratsastuskengätkin tuli hankittua. Kyllä sitä nyt ollaan niin pro-tasoa, että.. Not.

Ratsuksi "arvottiin" kolmannelle kerralle Paukku, joka olikin korkeampi tapaus kuin edelliset, mutta todella rauhallinen. Pohkeita tarjotessa juhlin jo hetken mielessäni, jotta nyt päästään raviin jo helpommin, kun humma otti ensimmäiset ravi-askeleet. Juu, ottihan se, mutta samaa vauhtia otti paluun myös käyntiin, kun ratsastaja ei heti saanut tasapainoaan kuosiin ja kevensi ravilla väärässä sykkeessä. Tunti oli siis kutakuinkin samaa taistelua askellajien kanssa kuin aiemmatkin.  :D

Neljännen kerran polleksi tarjottiin länkkärimäisempää ratsua, Omppua. Tällä päästiinkin treenaamaan ravia ihan kunnolla. Pohkeita ei tarvinnut kuin hipaista (tai koutsin huutaa "raville" käsky), kun Omppu nosti ravin. Hurraa! Omppu antoi ratsastajalle paljon mokia anteeksi ja antoi oikeasti harjoitella, vaikka kevennykset tottumattomalla menikin "hieman" oikeasta rytmistä ohi. Treenattiin myös ympyröitä ravissa ja siinä olikin haasteena ohjastaa vauhdissa ja yrittää samalla vielä säilyttää se vauhtikin. Hieman jos ekat ympyrät oli lähinnä soikeita ristikoita.. Mutta saatiin me pari siistiäkin ympyrää tehtyä. Vielä kaksi päivää ratsastustunnin jälkeen reidet huusi kyllä hoosiannaa eli tuli vissiin treenattuakin. ;)

Viides kerta olikin eilen ja Omppua tarjoteltiin uudelleen ratsuksi. Huippua! Tän kerran teemana oli ohjaustehtäviä. Maneesin pitkälle suoralla ohjattiin hevosia kaarevia linjoja pitkin keskiväylälle ja takaisin, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Myöhemmin tehtiin vielä neljällä eri puomilla rataa, jossa piti saada hevonen keskeltä puomia ohjattua rata aina seuraavalle puomille, S-mallisia linjoja. Heppaseni meinasi nostaa aina ravia heti puomien jälkeen. :P Puomi-tehtävien jälkeen myös ohjaus maneesin reunoja pitkin vaikeutui. Omppu halusi oikoa nurkissa, pyöristämällä nurkkia. Ihan en onnistunut ohjaamaan halutusti, vaikka yritin. Testailtiin myös harjoitusravia (ei kevennystä) muutamilla askelilla. Tunnin jälkeen taas suitset ja satula hepalta pois ja nätisti Omppu jeesasi toimissa. Näytti myös, että sanoi heipat tunnin jälkeen, kun tuli heiniä suussaan vielä katselemaan. Että ehkä tää tunti ei ratsunkaan mielestä mennyt niin kamalan huonosti. ;)

Malja terveydelle!

Susihukan terveystulokset vihdoin ajantasalla KoiraNetissä. Hurraa!

Lonkat A/A
Kyynärät 0/0
Selkä: SP0, LTV0, VA0
Polvet: 0/0

2/9

Eilen jatkettiin ratsastuksen alkeiden parissa. Tällä kertaa heppanen vaihtui ja sotaratsuksi annettiin Tarmo, joka sai edelliseltä ohjastajaltaan ylistyssanoja ennenkuin ohjat ojennettiin allekirjoittaneelle. Hepo olikin monta astetta relampi tapaus ja seisoa pönötti paikallaan kuin tatti, jalustinten säädön ajan. En tiedä, kostautuiko, kun ei tarvinnut olla niin skarppina alkuun, että tasapaino tuntui olevan hukassa alkutunnin. Ensimmäiset liikkeelle lähdöt raviin oli niin etupainoista etenemistä, että jännitti, milloin akka lentää kuin leppäkeihäs hevosen selästä. Ei oikein istunta ollut kunnossa millään saralla. Voi kauhistus. Suoraan sanoen, jännitti!

Enemmän piti ravia ja kevennystä harjoitella tällä tunnilla, mutta tuskan hiestä huolimatta en sitten alkusäädön meinannut saada pollea ollenkaan vaihtamaan askellajia. Hiemanko turhauttavaa, vaikka keskittyikin ihan täpöllä hommaan. Lopulta otettiin hevoset seis ja tavoitteeksi heittää suoraa päätä raville. Nää lähtikin sitten jo paremmalla onnistumis-prosentilla ja pääs sitä keventämistä treenaamaan. Ei se sekään ihan helppoa ole. Alku epätahtiin, välillä kevennykset ihan jees ja sitten taas rytmitykset väärään tahtiin.. Tarvii yrittää kehittää noita apuja, sen verran tuli kuittia. Tarvii antaa ittelleen kumminkin armoa - ei näitä ratsastuskertoja niin montaa takana ole.

Ratsastustunnin jälkeen kattelin muutamia videoklippejä tunnin annista ja kyllä oikeesti tarvii saada ruotonsa suorempaan. Hartiataso tasaan, selkä suoraksi ja avut kuosiin. Phuh! On siinä tekemistä.

Hevosen selästä, kun hyppäsi tunnin jälkeen alas, niin polvi tuntui irtisanoneen toimintakykynsä. Hetki meni klenkatessa hevosen vieressä. Sitten kun vielä todettiin, jotta Tarmolla on sitten suuri kiire kauralaarille, niin sai jo taas jännittää pysyykö polle hanskassa. Ehjänä kuitenkin selvittiin pihan poikki. :D Suitset ja satula irti ja heipat Tarmokkaalle kaverille. Ensi viikkoon siis..

Ps. aamulla oli selkä jumissa ja päivän mittaan jumiutui myös jalat, venyttelystä huolimatta. Mukava harrastus. Joku sanoi.

Tulipahan googleteltua ratsastuksen alkeita ja tämmönen juttu tuli vastaan: KLIK. Tuohan se olisi tavoite. Pientä kyseenalaistusta siis tuohon pakotteiden antamiseen.

Ratsaille, mars!

Haaveet on tehty toteutettaviksi, vaikka aikaa kuluisi. En edes muista, montako vuotta takaperin katselin mahdollisia ratsastustunteja, joille voisi mennä kokeilemaan. Kesän korvalla, ensimmäisen lomaviikon viihteeksi, tarjoutui mahdollisuus lähteä issikkaretkelle Kolin maisemiin. Sinnehän ilmoittauduttiin heti mukaan, kun kokemusta ei kerran tarvinnut! Kokemattoman ratsastajan taidot ei joutuneet kummemmin testiin, kun ihhahaat seurasivat toisiaan koko reitin ilman, että ohjastajan tarvitsi tehdä mitään muuta, kuin yrittää pysyä kyydissä. Ravipätkät olikin sitten melkomoista töyssyilyä.

Kesäloman viimeisellä viikolla eksyttiin ihan oikealle ratsastustunnille Jokirannan Ratsastuskoululle. Sain ratsastettavaksi valkopäisen Rasmuksen, joka odotti kärsimättömänä liikkeelle lähtöä. Tasapainon hakeminen oli melkomoista hapuilua, kun samalla aseteltiin jalustimia sopivalle korkeudelle. Vaatimustasona tunnilla oli koutsin huuteluiden perusteella lähinnä saada hevosia ohjattua toivottuun suuntaan ja loppuviimein saada ne ravaamaan. Mutta ei Rasmus ravannut. Ihmetteli varmaan vain, mitä ratsastaja siellä selän päällä oikein tarkoitti. 

Ratsastustunnin jälkeen ehdotettiin aikuisten alkeiskurssia, joka olisi alkamassa parin viikon päästä ja siellä olisi vielä tilaa. N. 1,5 viikon harkinnan jälkeen soitin ja varasin paikan yhdeksän kerran  kurssilta. Ensimmäinen kerta 1/9 oli tällä viikolla ja jälleen Rasmusta tarjoteltiin harjoituskaveriksi. Tällä kertaa oltiin jo vähän paremmin sinut, vaikka ohjastuksessa melkomoista hapuilua olikin. Viiden hengen porukka tuntui olevan innostunut touhusta eli ensi viikollakin innolla mukaan! Ensimmäisen tunnin alku meni jälleen totutellessa hevosen kyydissä istumiseen ja suunnan vaihtoihin. Sittenpä aloiteltiinkin ravin opetteluun ja tällä kertaa Rasmus otti amatöörin ohjeita vastaan ja ravasti pitkiäkin pätkiä. Palautti kuitenkin käynnille monesti, kun oltiin vasta pääsemässä vauhtiin, joten HIEMAN on vielä palaa purtavaksi tässäkin. Tunnin jälleen talutettiin pollet talliin ja kovin niillä olikin kiire kaura-astiansa äärelle. Päästiin harjoittelemaan myös suitsien pois ottamista ja puhdistamista. Tulee tutuksi sekin puoli. Mukavaa oli ja ensi viikolla jatketaan! Siistiä!